Onpas viimeisestä blogi päivityksestä hurahtanut aikaa tovi jos toinenkin.

Kaikenmoisia mukavia asioita on tapahtunut talven ja kevään mittaan. Yksi valtaisan mukava ja iso askel oli meidän tuvan valmistuminen ja sinne muutto tämän lauman kanssa. Kyllä nyt koirienki kelepaa. Mossesta näkee ihan silminnähden kuinka se nauttii omasta pihasta ja nurtsista. Jopa niin paljon, että sitä ei huvita lähteä enää omalta tontilta mihinkään  No, vanhuksella alkaa varmaan jo vähä askelkin painaa.

Pappa

Alkukeväästä käytiin Lohjalla leireilemässä vanhan hakuporukan kera, höystettynä muutamalla uudellakin tulokkaalla. Ja olihan taas kerran mukavaa. Koutsina neljän päivän leirillä toimi Viitalan Esa ja tulihan oppia taas kerrakseen. Se valtaisa tietomäärä mikä Esalla on jaettavana, niin koulutuksesta kuin eläinten käyttäytymisestä yleensäkin, herättää suunnatonta kunnioitusta. Onpa eräätkin kerrat tullut tavattua Esan kirjaa, kun on omaat eväät vaihteeksi loppuneet. Oli suuri kunnia tavata tämä herra ihan livenä ja treenata hänen opeissaan. Kiitos vielä kerran Lohjan poppoolle leirin järkkäämisestä ja loistavasta seurasta!

Samaisella viikolla, kun Lohjalta kotiuduttiin, tuli guru samaiselta suunnalta jakamaan vaihteeksi tietotaitoaan Pohojammaalle. Eli Arfmannin Maria opasti meitä viikonlopun peltojäljen saloihin. Ja taas kerran, eteenpäin päästiin! Kiitos Ingalle järjestelyistä ja Marialle ja Katrille opeista. Eiköhän tästä taas hetken matkaa eteenpäin päästä.

Kesäkuun lopulla sitten avattiin viimein koekausi Lapualla. Pikkasen pisti tottis jännittämään, sillä seuraaminen on käytännössä rakennettu täysin alusta uusiksi. Edistäminen alkoi olla jo aikamoista ja häiritsi itseäni niin paljon, että jotain oli tehtävä. Lähdettiin sitten seuraamista rakentamaan Heinosen Eijan opeissa ihan alusta alkaen ja täytyy sanoa, että tyytyväinen olen. Kiitos Eijalle avusta ja kärsivällisyydestä

Itse koe, oli viiden koiran iltakoe. Alku kokeelle ei ollut kyllä kovin lupaava. Noin tunti ennen ilmoittautumista käytin vielä koirat pienellä lenkillä ja pihaan saapuessa päästin molemmat vapaaksi. Noin sadasosa sekunnissa Emma sai jonkin hepuli kohtauksen ja juoksi sata lasissa ympyrää ja autotallin taakse ja siinä matkalla osui peräkärryn kulmaan. Osui sitten ihan kunnolla kun huuto oli niin kuin olis sikaa tapettu. Emma tuli autotallin takaa etutassuaan raahaten ja uikuttaen. Ei voi olla todellista!  En tiennyt itkeäkkö vai nauraa. Olin viimeiset päivät varjellut koiraa ja tehnyt vain remmilenkkiä ettei vaan satu mitään. On nimittäin niin meidän tuuria, että aina on tullut jotain vaivaa ku koe lähestyy. Koira siinä makaili hetken olkkarissa ja kun tehtiin lähtöä koepaikalle ei ontumisesta ollut enää merkkiäkään! Huh!

Koe alkoi henkilöetsinnällä. Radalle mennessä huomasin, että koira vaistoaa kisatilanteen eikä ollut sellaisissa sfääreissä mitä treeneissä. Ihan hyvä, sillä treeneissä se huutaa radalle mennessä ja ensimmäiset ilmaisutkin alkaa haukulla turhautuessaan vaikka koira on rullakoira!  Maasto oli mukavaa tasaista niin kuin Pohjanmaalla on ja näki hyvin kuinka koira työskenteli. Alusta oli peitteinen ja yllättävän raskas. Sain risteilytettyä koko radan hyvin. Ilmaisuista ensimmäisestä lähti yksi piste sillä koira tiputti rullan hiukan liian aikaisin. Muista tuli täydet. Näyttöihin olin erityisen tyytyväinen sillä jokainen oli todella vauhdikas. Koira pikkasen hyytyi radan loppuosassa ja en itse taktikoinut oikein. Olisi pitänyt antaa koiralle hengitystauko sillä aikaa oli runsaasti, mutta sen sijaan paukutin menemään pistoja. Viimeinen pisto olikin aika haahuilua, jonka vuoksi tuomari otti muutaman pisteen työskentelystä. Haahuilusta huolimatta koira sai hajun maalimiehestä ja ilmaisu oli taas mitä mallikkain. Pisteet yhteensä 165.

Tämän jälkeen esineruutu. Ruutu oli myös hyvin peitteistä eikä oikein tuullutkaan kunnolla. Kaksi esinettä nousi aika ripeästi mutta kolmas tuotti ongelmia. Koira etsi pitkään ja taisin tehdä kolme uusinta lähetystäkin. Mutta kun koira sai esineestä hajun niin se reagoi välittömästi ja toi esineen nopeasti. Aikaa jäi 17 sekuntia mutta sehän riitti!  Työskentelystä tuomari sanoi, että koira hyytyi loppua kohti. No ei se nyt varsinaisesti hyytynyt, ei vain heti löytänyt  Loppupisteet 28.

Sitten se jännittävin osuus eli tottis. Tässä vaiheessa oli jo muut koirakot luovuttanut sillä maastopisteet eivät riittäisi tulokseen. Saatiin kuitenkin pariksi toinen koirakko, että päästiin tekemään homma loppuun. Päästiin suorittamaan kaavio ensin. Seuraaminen oli suhteellisen hyvää, joskin jossain kohtaa meinasi tulla hiukan eteen. Otin varman päälle homman ja pidin vasenta kättä koiran pään kohdalla merkkinä oikeasta paikasta. Toki yritin vähä heilutellakki sitä mutta tuomaria häiritsi käteni  Tästä seuraaminen tippui hyvään. Jäävät meni suht ok, maahan meno olisi voinut olla nopeampi mutta taisi tulla erinomaiset kaikista. Noudoissa ei huomauttamista. Eteen menosta lähti sitten ihan turhaan pisteitä. Tuomari tuijotti jokaista liikettäni mitä tein sillä aikaa kun toinen pari haki koiransa paikalla makuusta. Arvostelussa tuomari kommentoi ’ohjaaja liikutti jalkaansa, jonka katsoin virittelyksi’, ja tästä se tiputti eteen menon tyydyttävään! Valmistava osuus oli kunnossa ja eteen meno nopea ja maahan meno suht nopea. Mutta virittely jota en edes tiennyt tekeväni tiputti arvosanaa roimasti. No täytyy vain ottaa opikseen. Vastaisuudessa pitää kiinnittää vain huomiota ettei tee mitään turhia liikkeitä ennen eteenmenoa. Kokonaisuudessaa tottiksesta pisteitä 92.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen. KVA:han oikeuttava viimeinen ykköstulos tuli. Tosin näytelmät pitäisi vielä käydä, jotta tuo KVA titteli saataisiin.

Tiukkaa seuraamista..

Tässä vaiheessa kiitokset loistavalle treeniporukalle niin Lohjalla kuin täällä Pohjanmaallakin! Ilman teitä ei tätäkään tulosta olisi tehty. Ootta vaan niin korvaamattomia!  Ja kiitos kasvattajalle aivan upeasta koirasta, sen kans on vaan niin mukava touhuta.Ja erityis kiitos rakkaalle aviomiehelleni, suurimmalle tuelle ja turvalle mitä maa päällään kantaa

Seuraava koitos olis sitten PK-SM kisat mikäli Emmalla ei juoksu ehdi alkamaan. Pahasti kyllä näyttää, että se osuu juuri SM:iin. Treenataan kuitenkin kyseisiä skaboja silmällä pitäen ja katotaan kuinka käy.

Eli meille kauden viimeinen koe oli viime viikonloppuna Seinäjoella. Ja sieltä saatiin se mitä mentiin hakemaankin, eli ykköstulos ja luokkavoitto vielä extrana. Kyllä nyt on hyvä jäädä pienelle ansaitulle 'tauolle'.

Päivä alkoi henkilöetsinnällä. Ja ilma oli erittäin suotuisa koko päivän. Toki ohjaajilla pakkas tulemaan odotellessa hiukan kylmä, mutta muutoin sää oli selkeä ja sateilta säästyttiin. Päästiin heti toisena maastoon, joten se helpotti omaa oloa huomattavasti, kun ei tarvinut koko aamua jännittää omaa suoritustaan. Maasto oli ihan normaalia suomalaista mettää, joka oli aika hankala kulkuista, sillä vanhaa hakkuu jätettä ja kaikkea muuta oli aika paljon. Keskilinja ihanan suora mutta kylläkin hiukan vaikea kulkuinen sekin. Ensimmäiselle pistolle laitoin koiran sinne mihin se ensin käänsi päänsä eli oikealle. Ei kylläkään selkeästi merkannut, että olisi haistanut maalimiehen. Ensimmäinen oli tyhjä ja ihan mallikas tyhjä olikin. Vasemmalta löytyi jo sitten ensimmäinen maalimies. Näyttö oli hyvä ja hallinta maalimiehellä hyvä. Sen jälkeen sain pistotettua hyvin koiraa ja se työskenteli erittäin hyvin. Pari pistoa oikealle jouduin uusimaan sillä ne jäi hiukan vajaiksi. Ja vasemmalle taisi tulla pari taakseppäin pistoa. Toinen maalimies oli jossain 150-200 kieppeillä oikella. Näyttö oikein mallikas. Hallinta meinas hiukan pettää maalimiehellä ja jouduin käskyttämään useammin koiraa. Viimeinen maalimies takarajalla vasemmalla ja näytössä eikä hallinnassa huomauttamista. Noista muutamasta vajaasta ja taakseppäin kääntyvästä pistosta tuomari rokotti 5 pistettä, joten lopputulos henkilöetsinnästä 165! YES! Tämä oli sitä mihin koira oikeasti kykenee kunhan minä en jännitä suoritusta piloille. Näytöt tuppasi tuossa kesällä olemaan kisoissa hiukan löysiä, mutta nyt ei ollut niissäkään mitään ongelmaa. En varsinaisesti kyllä treenejä ole erityisemmin muuttanut. Toki jonkin verran olen suoria palkkoja ottanut ja lisäksi palkattomia treenejä, että viimeiseltä vasta tulee palkka. Ehkä tämä on sitten kuitenkin tuottanut tulosta.

Seuraavana oli esineruutu. Katsoin, että taka vasemmalta tuulee ja laitoin koiran vasemmasta reunasta ruutuun. Ensimmäisen piston luulin, että koira lähti huitelemaan yli ruudun ja kutsuin takaisin sitä. Tuomari kyllä sanoi arvostelussa, että pitäisi antaa koiralle enemmän aikaa työskennellä  No toisella lähetyksellä ensimäinen esine löytyikin. Ja seuraavat kaksi lähetystä ja loput esineet nousi. Normaalia pureskelua josta lähtee se pari pistettä joten esineruudusta saldoksi 28.

Sitten päivä olikin jo pitkällä, kun päästiin päivän viimeiseen suoritukseen eli tottelevaisuuteen. Ja maastojärjestys oli siis tottiksissakin, joten pääsimme ensimmäiseen pariin suorittamaan. Tiesin, että vire tulee olemaan aikasta korkea tottiksessa ja olin treenannut ja mielikuvaharjoitellut rauhallista koiran ohjaamista, jolla en millään tavalla enää nostaisi lisää koiran virettä niinkuin meillä kävi kellokisoissa ja pakka hajosi  Harmikseni meillä oli vielä paikalla makuu ensimmäisenä, jossa koira kyllä saa itsensä melkoisiin sfääreihin viritettyä  No ei kuitenkaan tuntunut pahalta kun hain koiran paikalta mutta kyllä oli käskyt vielä normaaliakin rauhallisemmat. Ensimmäisellä seuraamis suoralla kompastuin johonkin mättääseen kentällä, että astuin koiran tassulle ja sehän vinkas ja pomppas kaks metriä ilmaan. No ei se sinällään suoritusta haitannut, ehkä vain hivenen lisäsi virettä  Koira jatkoi kuitenkin seuraamista ihan normaalisti ilman lisäkäskyjä. Tuomari kyllä tulkitsi, että koira reagoi laukaukseen, koska tuo pomppu tapahtui juuri kun ensimmäinen laukaus kuului. No sillä ei kuitenkaan ollut vaikutusta lopputulokseen. Sen verran tuota virettä kyllä oli, että sekä täyskäännöksessä ja vasemmalle käännöksessä koira päästi haukahduksen. Jättävät meni muutoin ok, mutta en tiedä mitä liikkeestä maahanmenossa tapahtui sillä koira alkoi tekemään 10 askeleen jälkeen seisomista  Kun olin siirtymässä juoksuun niin koira hävisi viereltä! Sain sen kuitenkin mukaan ja maahan meno oli sitten hyvä ja luoksetulokin ok. En tidä sitten oliko vaikutusta, kun paikalla oleva koira piti hirvittävää meteliä koko suorituksen ajan, että sekoittiko tämä pakkaa vai mikä tuli. No joka tapauksessa liike meni tyydyttäväksi. Sekä hyppy että a-este noudosta tuomari huomautti, että koira törmää ohjaajaan. Omasta mielestäni se ei nyt kyllä törmännyt, mutta nämä on näitä. Jotkut tykkää kun koira tulee lähelle ja jotkut ei. Eteenmeno oli hiukan hidas mutta ensimmäisestä käskystä kyllä meni maahan nopeasti. Tästä suorituksestä 91 pistettä ja ykkös tulos! On se vaan niin mamman mussu  Ensi vuodelle jää sitten vielä yhden ykkösen metsästys ja SM-kisat on tietty tavoitteena.

Nyt, kun tuota meille täysin uutta lajia on aloiteltu tässä syksyn mittaan, niin päätimme siitä innostuneena kutsua Maria Arfmanin tänne meille Lapualle pitämään jälkileiriä. Ja Marian kanssa vietettiinkin antoisa viikonloppu 19-20.9 Lapuan Hirvijärvellä. Minulle, niin kuin kaikille muillekkin koirakoille, viikonloppu oli todella antoisa. Itse ainakin opin jäljenteosta aina koiran ohjaamiseen ja opettamiseen jäljellä. Tämä leiri tuli kyllä todella tarpeeseen sillä itselläni ei ole kyllä minkäänlaista kokemusta jäljestämisestä. Ja se hirvittävä kauhtominenkin saatiin Emmalta pois viikonlopun aikana ja nyt tyttö jäljestää varmasti ja rauhallisesti joka askeleen!

Aika näyttää tuleeko tästä mitään..

Kellokisoista ei jäänyt kyllä jälkipolville kerrottavaa.. Sinällään puitteet oli erinomaiset, järjestelyt hoidettu aivan vimosen päälle ja ilmat mitä parhaimmat. Mutta tulostaso ei kyllä päätä huimannut.

Perjantaina lähdettiin hyvissä ajoin matkaan ja oltiinkin juuri sopivasti paikalla kun ilmoittautumiset alkoivat. Homma oli hoidettu vielä hienosti niin, että jokainen koirakko sai aikaa harjoitustreeneihin kentällä missä sitten kisatottis tultaisiin suorittamaan. Pääsin Emman kanssa tekeen treenin ensimmäisten joukossa ja treeni menikin ihan mukavasti ja odotukset oli kyllä korkealla.

Lauantai aamuna oli sitten arvonta ja pääsimme ensimmäisten joukossa henkilöetsintään. Rata alkoi ihan mukavasti ja koira oli hyvässä vireessä. Maastossa näki vielä hyvin koiran työskentelyn ja olin ensimmäisiin pistoihin varsin tyytyväinen. Ensimmäinen maalimies löytyi jostain satasen kieppeiltä vasemmalta. Ilmaisu ihan ok. Sitten sadan metrin jälkeen totesin oikealla puolella jumalattoman kallion ja siinäkös ohjaajan pasmat sekosi! Millä helvetillä saan koirani tuonne! Pohjanmaan aakeilla laakeilla ku ei oo pahemmin tullut jyrkänteitä treenailtua  No pistotin koiraa vielä vasemmalla ja etenin ja yritin katsoa lähetyspaikkaa kalliolle. Sitten laitoin jostain raosta koiran menemään ja toivoin vain parasta. Suht hyvin se sitten lähtikin kiipeämään ja meni lähes päälle mutta ilmeisesti sieltä ei tullut sitten yhtään hajua niin ei mennyt päälle asti. En sitten laittanut koiraa toista kertaa enää kalliolle ja jatkoin rataa. Sinnehän se maalimies sitten jäi. Loppuradasta vasemmalle pistot olivat aika lyhyehköjä joten jouduin pistottamaan jonkun piston uusiksikkin. Sitten tuli myöskin se vuoden ensimmäinen vale. En tiedä jännittikö ohjaaja normaalia enemmän ja tämä vaikutti koiraan tällä tavalla. Valepiiloja radalla kyllä oli mutta en uskonut että koira niihin näin reagoisi. No ehkä ohjaajalta tuli normaalia enemmän painetta ja kun on pehmeä koira niin se vaikuttaa heti työskentelyyn. Viimeinen maalimies löytyi takarajalta oikelta puolelta ja näyttö olikin varsin vauhdikas mutta se ei enää meidän peliä pelastanut. Notta tämmönen sähellys tällä kertaa. Harmitti niin vietävästi. Mutta olipa myös opettavainen kokemus taas. Itsellä kun tuo kisakokemus on niin vähäistä vielä ja tollaset 'pienehköt' kalliot pistää heti pöntön sekasi

No ajattelin kuitenkin vaikkei tulokseen mahiksia ollutkaan notta käydääs tekeen tuo tottis ku se on niin mukavaa. Sunnuntaina sitte tehtiin tottis ja totesin suorituksen jälkeen, että oli sitte viimenen tottis jos ei ole tulokseen mahiksia. Oli sitte ohjaaja niin kuutamolla että voi hyvää päivää! Aluksi en saanut koiraa kunnolla vireeseen ja meillä oli ensimmäisenä paikalla makuu. Koira oli siellä sitten nostanut itseänsä ihan kiitettävästi ja mitä tekee ohjaaja.. no lähtee vielä nostattamaan koiraa ja nostattaa suorituksen loppuun sitä niin, että hommahan lähtee lapasesta ihan totaalisesti!! Seuraaminen oli jo niin hirvittävää edistämistä ettei oo tosikaan. Annoin normaalia nostattavammat seuraa käskyt myös jättäviin ja nehän meni kaikki seisomiseksi. Lisäksi tästä kaiksesta nostattamisesta kun ohjaaja tietää, että koira nostaa itseään loppua kohti..siis ilman ohjaajan omaa nostatusta, niin hyppynoudossa kapulan luovutus ei onnistunutkaan ensimmäisestä käskystä  Terve vaan. Juu ollaan me reetattu ja kotona se osaa.. No tästä lystistä ei sitte 79 pistettä enempää voinut antaa. Jep ja juu.. Jospa tästä taas opimme jotain.

No käytiin sitten koko hauskuuden lisäksi juoksemassa esineruutu. Juoksemiseksihan se meni kun koira ei pystynyt työskentelemään. Kävi nimittäin niin, että kun odotettiin ruutuun vuoroa niin yhtäkkiä huomasin että miksi koira yhtäkkiä alkoi pyörimään ja jäi pitämään takatassua ilmassa ja sitten se iski mua perseeseen! Nimittäin ampiaiset! Me oltiin hengattu maa ampiais pesän päällä ja piru että ne oli vihasia. Joutu oikeen juoksemaan karkuun. Menin kuitenkin tekemään ruudun mutta Emma ei enää kyenny työskentelemään piston vuoksi. Kyllä se joka lähetyksellä lähti mutta juoksi pää ylhäällä joten pistettiin ite homma poikki. Kauhee mutti sillä tulikin taka tassuun ja omaa persusta poltteli niin vietävästi!

No tähän päätteeksi voi omalta osalta sanoa että 'paska reissu mutta tulipa tehtyä'  Mutta Liisukka onneks pokkas AVO luokan jäljeltä mestaruuden ja sillä E-P: alaosasto sijoittui viidenneksi! Joka tapauksessa järjestelyt ja puitteet oli kyllä todella hienot joten kiitos siitä Turulle!

Tämä viikko on mennytkin sitten sairastellessa. Yllätys yllätys ku ittellä oli lomaviikko. Olin tietysti miettinyt kuinka käyn tosi pitkiä lenkkejä koirien kanssa ja treenaan joka päivä mutta mitä vielä! Tiistai iltana Emma alkoi oksentaa noin yhdeksän aikaan illalla. Ensimäisenä tuli kaikki päivän ruoat. Sen jälkeen koko yö tunnin välein se oksensi veristä limaa. Oli muuten sitten helvetin pitkä yö. Vielä kun mieskin oli työmatkalla niin yksinään itkeä tuhersin yön, että nyt mun koirani kuolee. Aamulla sitten eläinlääkääriin ja koira heti tiputukseen. Tulehdusarvot oli koholla ja koira kärsi nestevajauksesta. Vatsasta otettiin röntgen kuvat josko näkyis jotain epäilyttävää mutta ei mitään. Koko päivän se oli sitten tiputuksessa. Aluksi eläinlääkärissä ja illalla jatkoin kotona. Seuraavana päivänä käytiin vielä kontollissa ja veriarvot olivat olivat jo normaalit. Koira lähti toipumaan todella nopeasti antibiooteilla. Ikävä vain ettei selvinnyt mistä oksentelu johtui. Ehkä se oli vain normaalia äkäisempi vatsapöpö. Mutta pääasia että Emma toipuu ja voi hyvin taas.

Heps kukkuu..

Nyt viimein on selvitty PM-kisojen jälkeisestä ketutuksesta ja annoin ittelleni viimeinkin armoa, vaikka viime sunnuntaina oli vielä fiilikset notta ohjaaja monttuun..

Kerrattakoon vielä 2.8 päivän kulku, jota tässä olen nyt kokonaisen viikon analysoinut. Eli aamu vaikutti kelin puolesta oikein hyvältä, puolipilvistä mutta ei ainakaan heti aamusta liian kuumaa. Jälkikoirat johdatettiin aluksi maastoon ja tuomari arvosteli ensin niiden janat ja sen jälkeen päästiin hakumaastoon. Jostain syystä jännitti aiiivan tajuttomasti. Kotikisat ei todellakaan sovi mulle. Keskilinja vaikutti lupaavalta, ihan suora hakkuu josta ei voi eksyä. Maasto muutoin olikin sitten salakavalan raskas. Lisäksi koira oli ollut hiukan omituisen oloinen viimeisen viikon treeneissä. Juoksua se oli tehnyt jo jonkin aikaa, joten ehkäpä sekin oli osa syynä.

Ensimmäisestä pistosta homma lähti jo ihan perseelleen. Se ei tietenkään ollut niin kuin olisin halunnut, eli oppikirjoista, ja jouduin molempiin etukulmiin pistottamaan koiraa kahteen kertaan, että se otti riittävästi syvyyttä. No, hyvähermoinen kun olen (no en todellakaan!!), niin pakkahan siitä sekosi kokonaan. Ihan sama ku olisin heittänyt hanskat tiskiin ja sanonu että 'tack och adjöö' ja poistunut takavasemmalle. Niin huonoa oli oma työskentelyni. Toki koirakaan ei ollut oma itsensä ja työskentely oli osittain aika heikkoakin niin itse en kyllä auttanut asiaa yhtään  Lähetykset oli epämääräisiä ja jännitin koko radan niin, että kyllä koirakin sen vaistosi. Lisäksi toisella maalimiehellä, kun olisi koira pitänyt lähteä viemään hallinnassa pois piilolta, sanoinkin sille 'vapaa'. (Tässä kohtaa voi sanoa, että ohjaaja monttuun). Vapaa käsky koiralle = huttua tulee maalimieheltä! No sehän hyppäsi maalimiestä vasten ja pisteitä tietysti ropisi. Viimeinen näyttö oli sitten todella huono ja koira jäi vielä 3 metrin päähän piilosta. En tiedä oliko se todella niin puhki vai mikä oli. Joka tapauksessa ilma tuntui kyllä todella painostavan kuumalta metsässä. Pisteitä tuosta räpellyksestä tuli sitten 155.

Seuraavaksi oli vuorossa esineruutu. 2 esinettä nousi vaivattomasti. Kolmannella tunaroin itse. Luulin näkeväni esineen ruudun keskivaiheilla aivan etureunassa ja aloin lähettämään koiraa siihen. No sehän kuuliaisesti tutki aluetta edestä mitään löytämättä. Kun sitä painostin uudestaan tarkistamaan mielikuvitukseni tuotetta niin se kävi pökkäämässä kuonolla ja 'esine' osoittautuikin tyhjäksi tölkiksi. No tähän tuhrautui aikaa sitten niin ettei kolmatta ehditty nostaa. Pisteitä 19. Josko jatkossa sitten luottais vaan siihen koiran nenään kun ei tuosta omasta rööristäkään oo mihinkään.

Ja sitten tottikseen. Ilma oli siinä vaiheessa jo ihan tuskastuttavan kuuma. Koira teki olosuhteista huolimatta suhteellisen hyvää työtä. Seuraaminen oli ihan mallikasta. Liikkeestä istuminen erinomainen, liikkeestä maahanmeno taisi olla hyvä. Olisi voinut olla nopeampi. Mutta sitten tulikin iso kämmi, jonka taas turasin itte!! (Ja nyt olemme jo kaikki yhtä mieltä ->ohjaaja monttuun). Juoksusta seisomista jännitin itse niin, että juoksin epänormaalisti ja käskykin tuli huonosti ja koira juoksikin perääni! Se oli reagoinut kyllä käskyyn mutta sitten lähti jolkottamaan perään ja juoksi niin pitkälle, että liike meni nollille. Noudot oli kaikki erinomaiset ja olin niihin niin tyytyväinen. Koira ei mälvänyt yhtään kapulaa ja sekä meno, että paluu oli nopea kaikissa noudoissa. Eteenmenossa koira hidasti hiukan lopussa ja reagoi hyvin käskyyn. Pisteet tottiksesta 88. Eli kakkostulokseksi jäi. Sillä irtosi kyllä piirinmestaruus mutta silti se oli hirvittävä pettymys. Mutta näin jälkikäteen olen kyllä koiraan erittäin tyytyväinen. Itsestä en voi sanoa samaa

Tämä viikko on sitten palauteltu koiraa. Ja nyt viimein tuo juoksukin alkoi, joten todennäköisesti se ehtii loppua ennen Kellokisoja, joka on siis seuraava koitoksemme. Ja ensimmäistä kertaa saadaan Etelä-Pohjanmaalta oikein joukkue kasaan! Tosi hienoa lähteä Nannan johdolla Nirhankankaan narttujen kanssa edustamaan tätä 'uutta' kotiseutua

..jep ja juu

Kyllä oli sitte semmonen viikonloppu notta siitä seleviäminen ottaa kyllä ainaski loppukesän tai loppuiän (siis traumoista nääs). Jos jollain on vielä jonkinmoisia itsetunnon hippusia jäljellä tämän viikonlopun jälkeen niin täytyy sanoa, että joko on saanut koko ikänsä tylppää pakkoa niin, että mikään ei tunnut enää missään, tai sitten on muuten vaan yksinkertainen. Kyllä pohojalaanenki polettiin niin suohon porukalla että perskules! No mutta tästähän tämä uho kasvaa taas

 

Mutta oikeesti oli kyllä niin huippu viikonloppu ettei paremmasta väliä. Lohjan Partioniemeen oli taas kasaantunut kaikenkarvainen porukkamme aina kukka**ttu tädistä käärmeen tappajaan. Ja hauskaa oli niin notta tyrät rytky.

Mutta kyllä me vähä treenattiinki. Viikonlopun mottona oli että "täytyy syödä hyvin, että jaksaa". Ja juu, kyllä, ehkä olis vähä vähempiki riittänyt  Tytöille suur kiitokset taas, loihtivat sellaset eväät taas ettei varmaan jääny kellekkään nälkä.

 

Perjantaina puolilta päivin kerättiin Emman kanssa karvaiset takamuksemme siniseen urheilupakettiautoon ja hurautettiin Lohjalle (tididiidiidididii). Ei muutes kauaa kestänyt! Porukka olikin jo hilpeissä tunnelmissa paikanpäällä kun saavuimme perille. Muka treenanneet koko päivän!

Tyrkättiin meidän pikku kaksio sitte Millan oman huvilan viereen kalliolle. En siinä pystytys vaiheessa tajunnu miks Milla hihitteli partaansa vieressä. No se selvis sitten yön mittaan ku sain asetettua itseni koiran kera patjalle ja ihmettelin minkä hemmetin takia valun jalkopäähän koko ajan. Kokovartalopuudutuksesta huolimatta jumalaton kivi selän alla ei ole kovin mukava koisia. No, pohojalaanen ei anna periksi perskules, ja niinhän siinä koisattiin seuraavakin yö!

Selekävaivoja voi sitten parannella taas ku pääse töihin.

 

Ilimat suosi meitä kyllä toden teolla ja sekä lauantaina että sunnuntaina treenattiin persvaot hiessä. Mää en siitä niin tiiä mutta muut kertoivat. Ja maasto oli myös pohojanmaan lakeuksien vastakohta, joten tulipa myös kunnon treeni samalla ittelle. Toki kun olis ne treenit suunnitellut viisaammin niin ei olis tarvinu kavuta mäkiä ees taas. ” Me niin ku Timsun kaa ei tarvita tallauksia, me tehdään muutama pisto ja tuotte sitte Timsun pois sieltä piilolta mun luo. Siinä tulee niinku tallauksetki kaikille sitte”. Mutta ku joku älykääpiö halus ne tallaukset perskules!

 

Maasto oli sen verran rankkaa, että jokainen koira halusi ja pääsi treenin jälkeen järveen pulikoimaan. Päivän päätteeksi ohjaajatki pääsi nauttimaan rantasaunan löylyistä ja järvestä. Ja järvestä leidit oikein varsinaisesti huullaantui! Mutta siitä ei sitten sen enempää

Pusi pusi..

On se niin ruma että se on jo söpö.

Tainan äidinvaistot on herätetty Sulon voimin (voi voi halipusi naminami)..

Bono haukkuva hakukoira! Rankan treenin jälkeen vesikoira kastelee tassunsa

Ja seuraa viittomakielisiä uutisia..

"Pohjanmaalla, joka on siis täältä Lohjalta pohjoiseen jossain jumalan selän takana.."

"..on tavattu näääin isoja sammakoita" (no mikäs uutinen se nyt sitten on?)

Vilkku lähetyksessä.

Vilkulla oli hyvä treeni. Yleisö ilmeisen hämmentynyt.

Johan tässä jo treenattiinkin.

Kossu valmistautuu treeniin. Täytyy venytellä hyvästi.

Flying golden retriever..

Mun mussu. On se vaan niin viisaan näkönen.

"Viiskytmetriä tohon suuntaan.."

"..piippolan vaarilla ooli taalo.."

Kaislikossa suhisee. Mitähän tuo luulee löytävänsä?

Sissi, hopperi vai mikähän se oli?

Kyllähän siinä jo tuliki, eiköhän pistetä tupakaksi..

Pikkunen ja sievä Rölli.

Ja viittomakieliset uutiset jatkuu..

..joo-o..

Viittominen ei riittänyt. Väännetään rauta langasta..

"..jep ja juu"

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt

Jannu sai lussupallon..

Ruuti.

Patu lähdössä hommiin.

Sielä se on..

Sunnuntai iltapäivästä alkoikin jo väsy painaan..

Ei jaksa pistää ees tupakaksi..

Isäntä on hyytynyt..

..mutta poikapa ei!

..eikä vaimo!

.."tää pallo on ihan kamala, tää elää.."

Notta semmottis. Seuraavaa sessiota odotellessa. Kunhan nyt tästä selvitään

Viimein uskaltauduin kokeeseen Emman umppariongelmien jälkeen. Umpipiiloja saatiin viime aikoina treenattua ihan hyvin ja päästiin vielä tekemään viimeistely treeni torstaina Isojoella Helenan poppoon kanssa ja siellä ei näkynyt enää epävarmuutta piilojen kanssa. Jotenpa perjantaina lähdettiin Emman kanssa ajamaan Tampereelle. Hotelli Rosendahlissa nukuttiin makoisat yöunet valkoisissa lakanoissa (tosin eivät olleet valkoiset enää aamulla ) ja lauantaina oltiin pirteinä kisapaikalla.

Homma alkoi maastolla ja henkilöetsintä oli ensimmäisenä. Voittajaluokan koiria oli 6 ja me pääsimme neljäntenä maastoon, joten odotusta ei tullut hirvittävästi. Ilmakin pysyi aika ihanteellisena eikä asteet nousseet auringonpaisteesta huolimatta hellelukemiin. Totta puhuen jännitti aivan helkutisti ja en ollut enää yhtään varma oliko meidän umppariongelma ohitettu. Ensimmäiseltä pistolta oikesta etukulmasta löytyi heti maalimies ja oma jännitys unohtui siinä vaihessaa. Vasemmalle kulmaan koira upposi hyvin ja tarkasti sen myös periltä saakka. Sen jälkeen sain risteilytettyä koiraa todella mukavasti. Loppuradasta vain hihittelin itsekseni sillä oli niin mukava työskennellä koiran kanssa  Se kuunteli niin hyvin ja risteili aivan ihanasti. Toinen maalimies löytyi parin sadan kieppeiltä vasemmalta ja kolmas samalta puolelta. Umpipiilojen ilmaisussa huomasin että koira oli näytölle mennessä hieman löysempi mitä avopiilolla. Pistemenetykset tulivat kuitenkin omasta työskentelystäni! Olen aina ottanut koiran vastaan, kun se on tullut rulla suussa, niin että minulla on käsi pystyssä merkiksi koiralle missä olen. Aikaisemmissa kokeissani kukaan tuomari ei ole puuttunut tähän mutta nyt tästä lähti pisteitä joka ilmaisulta. Pisteitä kuitenkin 163. Ei koira varmasti tarvitse tuota minun käsimerkkiäni mutta siitä on vain itselle jäänyt jonkinlainen tapa. Täytyy yrittää muistaa jättää se jatkossa pois.

Seuraavaksi vuorossa oli esineruutu. Ruutu oli aika vaikea. Täynnä suopursua, joka haisi omaan nenäänkin tosi vahvasti ja ilma seisoi ihan täysin. Kaksi esinettä nousi ja pisteitä 22. Vasemman kulman taka esine jäi vaikka koira mielestäni kävi siellä mutta juoksi ilmeisesti takaa ohi.

Sitten vielä tottis, jota taas jännitin ihan helvetisti! Vaikka tottiksessa tekeminen on nyt kyllä todella varmaa ja itsellänikin oli luottavainen mieli, että hyvä tulos pitäisi tulla. Mutta sen takia varmaan omat paineet kasvoivat. Jännitys kuitenkin onneksi häviää aina ensimmäisellä suoralla ja niin kävi nytkin. Koira teki oman tasoisen suorituksen ja virheet mitä tuli eivät tulleet yllätyksenä. Eli liikkeestä maahanmenossa se hiukan ennakoi ja juoksusta seisominen olisi voinut olla terävämpi. Lisäksi tasamaanoudossa olisi voinut pitää kapulaa paremmin luovutuksessa. Pisteitä tuli kokonaiset 96, johon ei voi olla muuta kuin tyytyväinen .

Kisat oli järjestetty todella hyvin, kiitos siitä SRY Pirkanmaalle ja ykköstulos mukana oli mukava ajella takaisin kotiin.

Sen verran tuo meidän umppariongelma nyt musersi tavoitteita, että tämän vuoden SM-kisat voidaan unohtaa sillä ei ehditty saamaan kasaan tarvittavia tuloksia ennen ilmoittautumista. Mutta täytyy sitten asettaa se tavoite ensi vuodelle.

Tuliaiset Tampereelta.

Kalajoen epäonnistunut kisa poiki sitten jonkinmoisen umppariongelman. Heti kisan jälkeisen treenin tein maastossa jossa en käyttänyt umpi piiloja ja sehän meni kuin unelma. Seuraavan treenit tein sitten 200m radan jolla oli kolme umpparia. Kaksi ilmaisi hyvin mutta kolmannella jäi lotraamaan viereiseen ojaan, kävi kyllä piilolla mutta loppuviimein tuli ilman rullaa. Lähetin koiran uudestaan piilolle mutta sama juttu. Kolmas kerta helpotettiin hiukan ja maalimies avasi hiukan piilon ovea jolloin koiralla oli ollut jo piilolle mennessä rulla suussa. Voi olla että otti rullan ihan piilon vieressä mutta maalimies näki vain koiran vasta kun sillä oli jo rulla suussa. Sen jälkeen otin vielä yhden maalimiehen suoralla palkalla.

Seuraava treeni oli ihan sama treeni ja samassa paikassa kuin edellinenkin. Nyt ensimmäisellä umpparilla tuli jo ylläri. Koira tuli kyllä piilolta rulla suussa mutta noin 20m ennen minua tiputti sen ja koiralla ei ollut aikomustakaan tulla luokseni. Eipä ole koskaan tehnyt tällaistakaan juttua. Laitoin koiran uudestaan piilolle mutta sillä kertaa kiersi piilon tosi kaukaa eikä aikomustakaan ilmaista. Laitoin rauhallisesti vielä kolmannen kerran koiran piilolle ja sillä kertaa ilmaisu onnistui ja toi rullan ihan perille saakka. Viimeinen umppari kesti jonkin aikaa ennen kuin koira lähti ilmaisemaan sitä mutta ilmaisi kuitenkin ja rulla tuli tällä kertaa perille saakka. Tämän jälkeen vielä maalimies suoralla palkalla.

Nyt näyttää että koiralla on jonkinmoinen epävarmuus umpipiilojen ilmaisussa. Toki en kyllä yhtään ihmettele. Kisassa koira ei saanut umpparilla rullaa sen ollessa niskassa ja loppuviimein ku se oli todella kauan yrittänyt sitä niin huusin sitä jo todella tiukkaan sävyyn pois pistolta ja loppuviimein kun koira tuli sieltä pois niin se sai runsaat kehut. No ei pidä tehdä asiasta nyt sen suurempaa numeroa vaan treenataan hiukan enemmän umpipiiloja jotta saadaan vahvistettua oikeaa käyttäytymistä. Toki suoria palkkoja ei nyt saa unohtaa sillä muutoin se alkaa ottamaan rullaa liian aikaisin.

Tänään käytiin vielä tekemässä lyhyt treenit raunioilla missä koira näki että maalimies menee umpipiiloon. Ilmaisut meni ihan hyvin eikä ilmennyt mitään ongelmia. Eiköhän tästäkin nyt päästä treenamalla yli.

Onpas se kevät taas hurahtanut rytinällä ja pian ollaan jo juhannuksessa. Ilmojen puolesta ei kyllä siltä tunnu!

Toukokuun alussa leireiltiin Vaasassa taas Ingan järkkäämällä leirillä. Ja tällä kertaa tahtipuikkoa heilutti Maria Arfman alias 'Napero' ja Järvisen Katri. Saatiin vihdoin ihan rehellistä palautetta, notta päin persuusta mänöö ! Lohjan jälkeen on päässy tuo kuri vähä repsahtamaan koko tottiksessa. Sellainen kokonaisvaltainen kurin puute heijastuu hiukan kaikkeen tekemiseen. No sitä sitte viilattiin viikonloppu ja saatiinhan sitä koiran paikkaakin parannettua roimasti!

Huomatkaa kieli

Kieli käy..

Hyökkäys 'tuherolle'.

Toukokuun lopulla kävinkin 'vanhan' hyvän hakuporukan kera treenailemassa Lohjalla. Ja voi veljet ku oli hauska viikonloppu! Sai kyllä nauraa taas ihan kuset housuissa mutta kyllä me vähä treenattiinkin

Kouluttajana meillä oli Reija Nieminen. Reijalta saatiin hyviä neuvoja ja vinkkejä eteenpäin. Hallintaa ja yliheittoja tulee nyt meitin ohjelmanumeroon.

Kisakausikin korkattiin tuossa toukokuun viimeinen päivä Kalajoella. Ei kovin valoisasti lähtenyt kylläkään käyntiin. Maasto oli suhteellisen raskas ja tulipa sitten ensimmäinen kunnon hellepäivä tälle vuodelle juuri kyseiseksi päiväksi. Mittari näytti 28 ja metsässä oli vielä kuumempi. Koiran työskentelyyn olen kyllä ihan tyytyväinen. Se jaksoi alueen ihan hyvin ja työskenteli kiitettävästi. Pari pistoa kääntyi taaksepäin mutta pääosin työskentely oli eteenpäin. Kahdessa ilmaisussa ei ollut mitään ongelmaa mutta keskivaiheilla ollut maalimies jäi metsään. Myöhemmin sain kuulla, että koira oli käynyt piilolla mutta ei saanut rullaa sillä se oli pyörähtänyt niskan puolelle. Ihmettelin, että miksi koira on niin pitkään pistolla ja huusin sitten jo jossain vaiheessa hiukan tuikempaan sävyyn jolloin koira oli sitten lopulta luovuttanut rullan yrittämisensä. Se oli pitkään piilolla töhissyt ja yrittänyt saada rullaa. Oli käynyt välillä viereisessä ojassa vilvoittelemassa ja mennyt yrittämään uudestaan. Voi veljet ku otti aivoon! Ei siinä mitään jos koira ei olis löytänyt mutta nyt harmitti jo ihan koiran puolesta, että raasu on epätoivoisesti yrittänyt saada rullaa. No se kisa on ollut ja mennyt ja rulla vaihtui norskiin. Sillä on nyt muutama treeni tehty ja hyvin näyttää pelittävän. Katsotaan mitä seuraavat koitokset tuo tullessaan..

Olipahan reissu eilen! Aamulla startattiin Liisukan kanssa autot kohti Keuruuta klo 6:30. Ajateltiin, että ollaan varmasti sitten hyvissä ajoin perillä. Mitä vielä, yhtään ei jäänyt ylimääräistä aikaa eikä ehditty edes pysähtyä matkalla. Mentiin sitte niin mutkasta reittiä ettei mitään rajaa. No pääasia että ehdittiin.

Päivä alkoi henkilöetsinnällä josta edelleen esineruutu ja viimeisenä tottikset. Homma meni nopeasti läpi sillä voittajan koiria oli vain neljä, yksi avoimen koira ja kaksi alokasta. Ja järjestäjät hoiti homman loistavasti ja kaikki toimi niin kuin pitikin.

Pääsin keskilinjalle mukaan katsomaan henkilöetsintää. Ja voi helvetti ku jännitti enemmän ku omissa kisoissa. Yritin Liisukalle antaa viime hetken 'viisaita' neuvoja ja peittää omaa jännitystäni, etten tartuta sitä eteenpäin tai ainakaan lisää  Kaikki ukothan se systeri nosti ja motivaatiota oli ku pienessä kylässä. Jopa niin paljon että 'pikkiriikkisen' meinas ohjattavuus kärsiä ja tyty meinas etsiä yksinään koko alueen  Ilmaisussa oli hiukan vimpalla molarilla ongelmia. No nyt taas tietää mitä työstetään kevään mittaan. Henkilöetsinnästä 157 pistettä notta ei huono. Esineruudusta nousi varmasti yksi esine ja 29 pistettä. Ja tottis oli sitten iltapäivän puolella. Se taisikin ohjaajaa jännittää kaikista eniten. Mutta taisipa jännitys olla vain hyväksi sillä 93 bojoa ropisi! Kiittää ja kumartaa hän! Meinas ohjaaja pudota perseelleen ku tuomari kertoi pisteet  Aivan loistava avaus tälle kaudelle! HK1 plakkarissa on erinomaisen hyvä jatkaa! Oon ittekki ollu ihan fiiliksissä eilisestä lähtien, että ihan niinku itte olis tuloksen saanu. No meitin hommelit on vielä edessäpäin ku saadaan juoksu hoidettua alta pois.

Tässä muutama kisakuva Sharosta.

Pystykorva rotonaattori..

Ihan voittaja olo!

Nii'in, kisoihin piti mennä tänä viikonloppuna. Mutta neitipä päätti kehittää itselleen juoksun. No eipä se sinällään mikään yllätys ollut. Näitä tulee, varsinkin kun juoksu on neljä kertaa vuodessa. Mutta olihan se kuitenkin vähä pettymys. Toisaalta nyt on aikaa taas hioa noita jättäviä, ku jostain syystä me ollaan saatu kehitettyä niistä joku hitonmoinen ongelma!

Toissa viikko meni hyvästi treenien merkeissä ja tuntui jo ja oltiin oikein hyvässä vauhdissa. Harva se päivä käytiin treenaamassa. Nyt on mukava ku saatiin tonne Seinäjoen suuntaankin kasattua mukava porukka. Tiinan, Lean ja Leean kanssa on käyty tottistelemassa siellä suunnalla ja Lapualla oman poppoon kera. Viime sunnuntain hakutreeneissä vetästiin 400m rata ja koira toimi ku unelma! Ehkä tämä oli vain sattumaa ja kevään alkuintoa  Ja saatiin meidän hakuporukkaan vähä uutta vertakin. Vainionpään Minna jo 'vanhana' harrastajana ja Seinäjoen suunnalta Rintamäen Leea ihan uutena. Mukava saada porukkaan noin motivoitunutta uutta porukkaa. Tottiksessa tosiaan nuo jättävät on työn alla sanan varsinaisessa merkityksessä. Maahanmenosta on tullut ihan kummallinen tekele ja se on kaikkea muuta kuin nopea ja seisominen on ihan hakusessa. No aina jotain, nyt viimeinkin on noudon lähes täydelliset! Kiitos siitä Johannalle!

Mutta tällä viikolla meidän treeni into saikin takapakkia ja isolla kädellä. Maanantaina käytiin vielä tekeen hyvät tottistreenit Liisukan, Leean ja Emmin kannssa. Liisakin keuhkotautisena pyörähti kentällä  No ikävikseni sain todeta seuraavana päivänä, että pääsin keuhkotautisten kaartiin jonon jatkoksi. Kuumekkin nousi, kun illalla pääsin töistä kotiin. Ei muuta ku Lealle ilmoitus notta jätetään treenit väliin. Voi helvetti, että otti kupoliin! Koko viikko siinä sitten meni parannellessa itteä ja koiratki pääsi vain pienelle pissilenkille päivittäin. Loppuviikosta alkoi sitten jo antaa myöden perjataina uskaltauduin jo pidemmälle lenkille koirien kanssa. Mittarikin näytti +17 ilta kuuden jälkeen, joten eipä parempaa kevätsäätä vois toivoa. Huomasi kyllä, että kevään ensimmäiset lämpimät kelit vaikuttaa aika kovasti koiriin. Reilun tunnin lenkin jälkeen koirat oli aika 'kaput'. Mutta sen verran olin jo kunnossa, että tottis mentiin tekeen vielä lenkin jälkeen. Emma oli kyllä vähä sen näköinen notta tee itte tottikses, mua ei niin kauheesti nappais. No enhän mä siinä tympiintynyttä narttua sitte jaksanu kattella ja laitoin sen kentän reunaan hihnaan kiinni ja otinkin Mossen kentälle ja aloin treenaan sen kanssa. No Emmahan meinas poksahtaa siihen paikkaan! Se huusi kentän reunalla ku syötävä ja voi hitto ku me pojan kanssa pidettiin hauskaa Kyllä oli mukavaa! Otettiin oikein fiilistely mielellä tottista. Sen jälkeen ku menin hakeen Emman kentän reunalta niin voi hevonpyypeli! Eipä oo tommosta viettiä aikoihin nähty! No siitä seurauksena sitten tulikin edistäminen aaika reippaasti näkyviin. Suht kasaan saatiin kuitenkin ja ihan tottiksen näköistä tekelettä saatiin aikaan. Ja nyt taas saatiin noudoissa kapulaan tassuilla hyökkääminen esiin. Eipä oo pitkään aikaan tehnyt mutta nyt ku oli vietit kaakossa niin johan läsähti. Pääsin siihen hyvin puuttumaan ja toinen nouto olikin jo ihan asiallinen.

Tänään aamulla olikin sitten hakutreenit ja voi vitsi mikä keli! Päivän mittaan mittari taisi käydä siinä parinkympin hujakoilla. Me kyllä aloiteltiin treenit jo ysin maissa joten ihan niin lämmin ei vielä aamulla ollut. Treenasin Emman kanssa pistoilla etenemistä. Tätä vahvistettiin etenevillä haamuilla. Lisäksi kokeilin uutta juttua. Eli että samassa lähetyskohdassa oli kaksi maalimiestä. Toinen noin 20m keskilinjasta ja toinen 50m päässä keskilinjasta. Olipas muuten yllättävän vaikea juttu. Koira ei millään meinannut ymmärtää ekan löydettyään, että pitäis vielä käydä samasta kohtaa 50 metrissäkin. Ainakin neljä uusinta lähetystä tarvittiin ennen kuin upposi. Jostain syystä se kävi uudestaan ja uudestaan tarkastamassa ekan piilon ja tuli takaisin tai kävi muuten vain kolmessa kympissä ja tuli takaisin. No viimein sain sen uppoaan ja sieltä vahvistuksena suora palkka maalimieheltä.

Itapäivällä käytiin vielä juoksemassa Emman kanssa noin 7km. Mosse vietti laatu aikaa Veli-Matin kanssa ihan poikaporukalla rauhallisemmalla lenkillä. Se ei välitä meidän juoksu lenkeistä. Hissukseen yritin juosta ku on tuosta flunssasta niin vähä aikaa, ettei vain uudestaan tule päälle. Alku hissukseen meni kyllä koiran jarruttamiseksi ku sillä pakkaa olla niin helvetinmoinen veto päällä alussa. Mutta kyllä lämpö vaikutti loppumatkasta niin, että vierellä jolkutti enää. Toki kaikki kissat ja fasaanit saa taas eloa koiran ja silloin taas vedetään miljoonaa niin että mamman tyrät rytkyy. Kotiin ku päästiin niin jäähdyttelyyn kyllä meni piiitkä tovi ennen kuin läähätys tasaantui. Illan onki tossa ketarat ojossa kuorsannut sohvalla.

Huomenna onkin aikainen herätys kun oman kisamatkan sijasta lähdetään kannustamaan Liisukkaa ja Sharoa hyvään tulokseen. Aamulla 6:30 startataan Keuruulle..vai mikähän se oli...